”Noh, meilon ruottalainen auto.”

Tuskin ehdimme Eurooppapäivän hulinoista selvitä, kun pakkasimme jo Maijan, Matiaksen ja pikkuHeikin kanssa mersun täyteen treenikasseja ja mitsejä ja suuntasimme nokan kohti Kuopiota. Kuopion seura järjesti samana viikonloppuna 8.-9.5.2010 otteluleirin, jonne meidän oli ihan pakko päästä. Iloisin mielin läksimme matkaan ja jännittyneinä ja lievän kauhunsekaisin tuntein odotimme malttamattomina huomista. Kuopion seuran Boosabumnim Olli Leino oli jo lupaillut, että leirillä hiki virtaa ja tekemistä riittää. Saavuimme iltasella paikalliseen hotelliin ja hyvän yön toivotusten jälkeen uni tuli kyllä yllättävän kivuttomasti.

Aamulla nautimme ruhtinaallisen hotelliaamupalan, johon allekirjoittaneella kuului mm. puuro, raejuusto ja hillo, kaksi leipää kinkulla, juustolla ja kurkulla, kaksi coctailkarjalanpiirakkaa kanamunavoilla, vähän munakasta ja kaksi lasia maitoa, lasi vettä ja kahvia. Ähky oli itse kullakin. Ruokakoomassa suuntasimme leiripaikalle ja jännityksellä odotimme mitä tuleman piti. Paikalle oli saapunut reilu parisenkymmentä Taekwon-Do harrastajaa, mikä oli yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että kyseisenä viikonloppuna järjestettiin kaksi muutakin leiriä samaan aikaan.

Aikatauluista ei etukäteen annettu minkäänlaista arviota. Sabumnim Alahäivälän vastaus oli ”ku porukka rupee tuupertuun väsymyksestä nii pidetään tauko”. Ei siinä, treeniä vedettiin reilut kolmisen tuntia putkeen, parin tunnin ruokatauko ja toiset parin tunnin sessiot vielä ruuan päälle. Allekirjoittaneella oli lämmin, kuuma, hiki. Onneksi en ollut ainoa. Päivän aikana tuli niin paljon uusia ideoita ja näkyvyyksiä ottelua ja yleensäkin taekwon-doa ajatellen, ettei kaikkea voinut mitenkään sisäistää kerralla. Illalla hotellilla rakkoja parannellessamme pohdimme porukalla mitä leirillä oli käyty ja kirjasimme osan myös paperille kotiinviemisiksi omiin treeneihin.

Toinen leiripäivä ei paljoa ensimmäisestä poikennut, lukuunottamatta mielettömän kokoisia rakkoja miltei jokaisen leirille osallistuneen jalkapohjissa. Tästä lähtien muistakaamme TEIPATA ne jalat, ennen kuin liikumme monta tuntia avojaloin salissa. Vältymme ikäviltä rakoilta, vaikealta kävelyltä ja hirveiltä irvistyksiltä. Leiri ja sen anti oli ainakin allekirjoittaneelle juuri sitä, mitä oli kaivannutkin ja enemmän. Sabumnim Alahäivälän jämäkkä ja innostava, kannustava opetustyyli imaisi mukaansa ja pisti varmasti jokaisen leirillä olijan likoon 110%. Isot kiitokset leirin järjestäjille ja vetäjälle.

Kotimatka hujahti kuin itsestään, kun matkaseura oli mitä mainioin ja juttu luisti, sanailuja ja sanaleikkejä pelaillen ja arvuutellen. Valehtelematta nauraa räkätimme väsyksissämme koko Oulu-Kemi välin ja allekirjoittaneella oli paikka paikoin hankaluuksia nähdä eteensä kyynelten tulviessa silmistä valuen alas pitkin poskia. Viikonlopun saldo: kokovartalopuudutus/jumi, allekirjoittaneen selän vihoittelu, pikkuHeikin peukalon revähdys, Maijan nilkan venähdys ja Matiaksen rakot tuskastuttivat jokaisella askeleella, yliväsymystä, endorfiinihurmostilaa, vatsalihastreeniä nauraessamme ja kokonaisvaltaista hyvänolontunnetta unohtamatta. ”Pesäpallo.”

- Henni Kristo, 2.gup (omistaa ehkä maailman ihanimpia reenikavereita) -